LAN ja SAN ovat lyhenteitä sanoista Local Area Network ja Storage Area Network, ja molemmat ovat nykyään laajalti käytössä olevia tallennusverkkojärjestelmiä.
Lähiverkko (LAN) on kokoelma tietokoneita ja oheislaitteita, jotka jakavat langallisen tai langattoman tietoliikenneyhteyden eri maantieteellisillä alueilla sijaitseviin palvelimiin. Verkon SAN-verkko (SAN) puolestaan tarjoaa nopean yhteyden ja on suunniteltu yksityisiin verkkoihin, mahdollistaen useiden palvelimien saumattoman yhteenliittämisen erilaisiin jaettuihin tallennuslaitteisiin.
Tietokoneverkon vastineessa käytetään siis kahta keskeistä komponenttia: lähiverkon kytkimiä ja san-kytkimiä. Vaikka sekä lähiverkon että san-kytkimet ovat tiedonsiirtokanavia, niillä on joitakin eroja, joten tarkastellaan niitä tarkemmin alla.
1 Mitä on lähiverkon kytkentä?
Lähiverkon kytkentä on pakettikytkentämenetelmä, jota käytetään pakettien siirtämiseen tietokoneiden välillä lähiverkossa. Tällä tekniikalla on tärkeä rooli verkon suunnittelussa, ja se voi parantaa merkittävästi lähiverkon tehokkuutta ja lievittää kaistanleveysrajoituksia. Lähiverkon kytkentää on neljää tyyppiä:
Monikerroksinen kytkentä MLS;
Kerroksen 4 kytkentä;
Kerroksen 3 kytkentä;
Kerroksen 2 kytkentä.
Miten lähiverkkokytkin toimii?
Lähiverkon kytkin on Ethernet-kytkin, joka toimii IP-protokollan perusteella ja tarjoaa joustavan yhteyden lähettäjien ja vastaanottajien välille toisiinsa kytketyn portti- ja linkkiverkon kautta. Tämä järjestely mahdollistaa suuren määrän loppukäyttäjien verkkoresurssien jakamisen. Lähiverkon kytkimet toimivat pakettikytkiminä ja voivat käsitellä useita tiedonsiirtoja samanaikaisesti. Ne tekevät tämän tutkimalla kunkin datakehyksen kohdeosoitteen ja ohjaamalla sen välittömästi tiettyyn vastaanottavaan laitteeseen liittyvään porttiin.
Lähiverkon kytkimen ensisijainen tehtävä on täyttää käyttäjäryhmän tarpeet, jotta he voivat yhdessä käyttää jaettuja resursseja ja kommunikoida saumattomasti. Lähiverkon kytkimien ominaisuuksia hyödyntämällä suuri osa verkkoliikenteestä voidaan sijoittaa suhteellisen pieniin lähiverkon segmentteihin. Tämä segmentointi vähentää tehokkaasti lähiverkon ruuhkautumista, mikä johtaa sujuvampaan tiedonsiirtoon ja verkon toimintaan.
2 Mitä on SAN-kytkentä?
Storage Area Network SAN -kytkentä on erikoistunut menetelmä yhteyksien luomiseen palvelimien ja jaettujen tallennuspoolien välille ainoana tarkoituksena helpottaa tallennukseen liittyvien tietojen siirtoa.
SAN-kytkimien avulla on mahdollista luoda laajoja ja nopeita tallennusverkkoja, jotka yhdistävät lukuisia palvelimia ja käyttävät valtavia määriä dataa, joka usein saavuttaa petatavuja. Perustoiminnassaan SAN-kytkimet koordinoivat tehokkaasti palvelimien ja tallennuslaitteiden välistä liikennettä tarkastamalla paketteja ja ohjaamalla ne ennalta määrättyihin päätepisteisiin. Ajan myötä verkkoalueiden tallennuskytkimet ovat kehittyneet sisältämään edistyneitä ominaisuuksia, kuten polkuredundanssin, verkon diagnostiikan ja automaattisen kaistanleveyden tunnistuksen.
Miten Fibre Channel -kytkimet toimivat?
Kuitukanavakytkin on keskeinen osa tallennusalueverkkoa (SAN), joka auttaa siirtämään tietoa tehokkaasti palvelimien ja tallennuslaitteiden välillä. Kytkin toimii luomalla nopean yksityisen verkon, joka on suunniteltu tiedon tallennukseen ja hakuun.
Ytimessään Fibre Channel -kytkin perustuu erikoistuneeseen laitteistoon ja ohjelmistoon dataliikenteen hallintaan ja ohjaamiseen. Se käyttää Fibre Channel -protokollaa, joka on SAN-ympäristöihin räätälöity vankka ja luotettava tietoliikenneprotokolla. Kun dataa lähetetään palvelimelta tallennuslaitteeseen ja päinvastoin, se kapseloidaan Fibre Channel -kehyksiin, mikä varmistaa datan eheyden ja nopean tiedonsiirron.
SAN-kytkin toimii liikennepoliisina ja määrittää parhaan reitin datan kulkemiselle SAN-verkon läpi. Se tutkii Fibre Channel -kehysten lähde- ja kohdeosoitteet pakettien tehokkaan reitityksen varmistamiseksi. Tämä älykäs reititys minimoi viiveen ja ruuhkan varmistaen, että data saavuttaa määränpäänsä nopeasti ja luotettavasti.
Pohjimmiltaan Fibre Channel -kytkimet organisoivat tiedonkulkua SAN-verkossa optimoiden suorituskyvyn ja luotettavuuden dataintensiivisissä ympäristöissä.
3 Miten ne eroavat toisistaan?
LAN-kytkimen ja SAN-kytkimen vertaamista voidaan ajatella myös SAN-kytkimen ja verkkokytkimen tai Fibre Channel -kytkimen ja Ethernet-kytkimen vertaamisena. Tarkastellaanpa LAN- ja SAN-kytkimien tärkeimpiä eroja.
Sovelluserot
Lähiverkon kytkimet suunniteltiin alun perin Token Ring- ja FDDI-verkkoja varten, ja ne korvattiin myöhemmin Ethernetillä. Lähiverkon kytkimillä on tärkeä rooli lähiverkkojen kokonaistehokkuuden parantamisessa ja olemassa olevien kaistanleveyshaasteiden ratkaisemisessa. Lähiverkot voivat saumattomasti yhdistää erilaisia laitteita, kuten tiedostopalvelimia, tulostimia, tallennusryhmiä, työpöytiä jne., ja lähiverkon kytkimet voivat tehokkaasti hallita liikennettä näiden eri päätepisteiden välillä.
SAN-kytkin on suunniteltu tehokkaille verkoille varmistamaan pienen latenssin ja häviöttömän tiedonsiirron. Se on suunniteltu huolellisesti hallitsemaan tehokkaasti suuria tapahtumakuormia, erityisesti tehokkaissa Fibre Channel -verkoissa. Olipa kyseessä Ethernet tai Fibre Channel, tallennusalueverkon kytkimet on dedikoitu ja optimoitu käsittelemään tallennusliikennettä.
Suorituskykyerot
Yleensä lähiverkon kytkimet käyttävät kupari- ja kuituliitäntöjä ja toimivat IP-pohjaisissa Ethernet-verkoissa. Layer 2 -lähiverkon kytkentä tarjoaa nopean tiedonsiirron ja minimaalisen viiveen edut.
Se loistaa ominaisuuksissa, kuten VoIP, QoS ja kaistanleveyden raportointi. Layer 3 -lähikytkimet tarjoavat samanlaisia ominaisuuksia kuin reitittimet. Layer 4 -lähikytkin on Layer 3 -lähikytkimen edistyneempi versio, joka tarjoaa lisäsovelluksia, kuten Telnetin ja FTP:n. Lisäksi lähiverkkokytkin tukee protokollia, mukaan lukien, mutta ei rajoittuen, SNMP, DHCP, Apple Talk, TCP/IP ja IPX. Kaiken kaikkiaan lähiverkkokytkin on kustannustehokas ja helposti käyttöönotettava verkkoratkaisu, joka sopii erinomaisesti yritys- ja edistyneisiin verkkotarpeisiin.
SAN-kytkimet perustuvat iSCSI-tallennusverkkojen perustalle yhdistämällä Fibre Channel- ja iSCSI-tekniikoita. Tärkein ominaisuus on, että SAN-kytkimet tarjoavat paremmat tallennusominaisuudet kuin LAN-kytkimet. Fibre Channel -kytkimet voivat olla myös Ethernet-kytkimiä.
Ihannetapauksessa Ethernet-pohjainen SAN-kytkin olisi tarkoitettu IP-tallennusverkon tallennusliikenteen hallintaan, mikä varmistaisi ennustettavan suorituskyvyn. Lisäksi SAN-kytkimiä yhdistämällä voidaan muodostaa laaja SAN-verkko useiden palvelimien ja tallennusporttien yhdistämiseksi.
4 Miten valitsen oikean kytkimen?
Kun vertailet lähiverkkoa (LAN) ja san-verkkoa (SAN), lähiverkon (LAN) ja san-verkon (SAN) kytkimen valinta on ratkaisevan tärkeää. Jos tarvitset tiedostojen jakamisprotokollia, kuten IPX tai AppleTalk, IP-pohjainen lähiverkon kytkin on paras valinta tallennuslaitteelle. Jos taas kytkimen on tuettava kuitukanavapohjaista tallennusta, suositellaan verkkotallennuskytkintä.
Lähiverkon kytkimet helpottavat lähiverkon sisäistä tiedonsiirtoa yhdistämällä saman verkon laitteita toisiinsa.
Kuitukanavakytkimiä taas käytetään ensisijaisesti tallennuslaitteiden yhdistämiseen palvelimiin tehokasta tallennusta ja tiedonhakua varten. Nämä kytkimet vaihtelevat hinnan, skaalautuvuuden, topologian, turvallisuuden ja tallennuskapasiteetin suhteen. Valinta niiden välillä riippuu erityisistä käyttövaatimuksista.
LAN-kytkimet ovat edullisia ja helppoja konfiguroida, kun taas SAN-kytkimet ovat suhteellisen kalliita ja vaativat monimutkaisempia konfigurointeja.
Lyhyesti sanottuna LAN-kytkimet ja SAN-kytkimet ovat erityyppisiä verkkokytkimiä, joilla jokaisella on ainutlaatuinen rooli verkossa.
Julkaisuaika: 17.10.2024